Tyttären lomailun haasteet

Matkan aloitus

Tyttäreni ja puolisoni olivat varanneet etelän matkan viikoksi muutaman ystävän kanssa. Itse jäisin viettämään arkea koti suomeen loman puuteiden vuoksi.

Lähtöpäivän lähestyessä tuli tunteita, että jotakin tulee sattumaa heidän matkallaan. Sivuutin nämä pitäen sitä normaalina huolestumisena.

Iltana ennen lähtöä nukuttamassa tytärtäni hämärään huoneeseen, sain näyn katoavasta hopeasta avaimesta. Näky alkoi silmien sumentumisella ja tunneli ilmestyi eteeni liikuen, kuin olisi autolla ajamassa tunnelissa. paitsi tämä oli pimeämpi ja pyöreä. Tunnelin loputtua näin nämä avaimet jotka katosivat, kun koitin kurottaa niitä. Näkö palautui tämän jälkeen.

 (Näyn erotan ajatuksistani sillä, että ne ovat todella selkeitä, kuin realistisen tuntuinen uni)

Lupasin heittää reissaajat lentokentälle. Kello oli vähän vaille 5 aamulla, kun lähdin hakemaan autoa hallista oven eteen. Käynistin auton ja huomasin lohkolämmittimen johdon olevan vielä kiinni autossa. Irroitin johdon ja avasin kuskin oven paitsi ovi olikin lukossa. Soitin puolisolle onko vara-avaimet kotona ja hän totesi niiden olevan anoppilassa 10km päässä. 

Anoppi lähti tuomaan auton avaimia, koska en voinut poistua autohallista, joka on lukkojen takana ja avain halliin käynissä olevan auton virtalukossa. Huoli alkoi tulia  ikuisuudelta tuntuvan 20-minuutin aikana ja toivoin henkimaailman antavan vielä yhden varoituksen mikäli tytäreni ja puolisoni tulisi jäädä koneesta pois. Ilman varoituksia he pääsivät koneeseen ja laskeutuivat turvallisesti määränpäähän.

Varoitukset palaavat

Viikko meni rauhallisesti. Tosin sain tiedon tyttäreni saaneen kuumeen toiseksi viimeisenä lomapäivänä. Onneksi lapsen lääke oli pakattu mukaan ja puolisoni kyllä osaa hoitaa lastamme, joten harmittelin vain ja toivoin pikaista paranemista.

Paluu päivänä heti aamusta alkaen alan hukata avaimiani minne milloinkin. Tyhjän asunnon pöydälle, auton penkin väliin, koneen lattialle yms. Aivan kuin ne tahtoisivat hävitä. Pidän yleensä avaimistani todella hyvää huolta, koska työni puolesta kuljen kymmenien avainten kanssa päivittäin. Tuona päivänä aloin turhautua hajamielisyyteeni.

Töiden jälkeen käytin koiran lenkillä. Sanoin hänelle tänään käydään hakemassa äiti ja tytär kotiin lentokentältä. Samaan aikaan kuulen yläpuoleltani oksan rasahtavan. Vilkaisen ääntä kohden ja nään variksen istuvan koivun latvassa. Varis raakkuu hiljaisella äänellä muutaman kerran ja lentää pois. Lenkiltä palattuani ja kotitöiden jälkeen istahdan sohvalle.

Kotiin paluu

Kolme tuntia ennen lentokeen arvioitua saapumis aikaa puhelimeni soida. Näytössä lukee puolisoni nimi. Sykkeeni nousee vastatessani puhelimeen. Kuulen hysteerisen puolisoni kertovan: Jouduimme tekemään hätälaskun (kaupunkiin). tyttäremme meinasi tukehtua ja oli hetken aikaa hengittämättä 2-5minuuttia. Hän virkosi ja itkee nytten. tällä hetkellä kaikki on hyvin. Olen ambulanssin kyydissä menossa sairaalaan. Kysyn missä maassa tämä kaupunki on. ja hän vastaa maan. Hän jatkaa tulemme sairaalaan. Laitan viestiä tai soitan, kun voin. puhelu päättyy.
Tälläisen puhelun saaminen tuhanssien kilometrien päästä saa tunteet pintaan. Käytin koiran ja ilmoitin muutamalle lähisukulaiselle tilanteen. 

Tuntien ja lukuisten ajatusten jälkeen saan lisätietoa. Kyseessä ei välttämättä ollutkaan tukehtuminen vaan kuumekouristusta. Olen hieman helppottuneempi vaikka sairaus jonka hän oli saanut estikin heidän pääsynsä lentokoneeseen seuraavina päivinä.

Loppu pohdinnat

Vieläkin mietin tuliko varoitukset opetuksena vai olisiko pitänyt heti, kun auton ovet olivat lukossa pyytämään heitä jäämään matkalta pois.

Jos olisin pyytänyt olisiko tyttäreni sairastunut kotona? Olisiko hän saanut kuumekouristuksen, jossain pahemmassa paikassa? Jos hän olisikin ollut terve mitä kertoisin puolisolle, jonka matka keskeytyi turhaan? 

Näitä kysymyksiä miettiessäni tulin  päätökseen tämän olleen ilmoitus tulevasta ja opetus tulevaan.